3.5.11

Tööõnnetus nr2. Työtapaturma nr2.

Nagu eelmisest jutust selgus - ikka mängisime ja puhkasime ka Mõned mängisid isegi tööd tehes. Seda ma küll ei soovita eriti teha, muidugi kui just ei ole vaja head põhjust tutvuda lähima kiirabihaiglaga. Mees ja minu 13a poja kiskusid teisipäeva hommikul  heintest tühjaks-saadad kuuripealse põrandalaudu lahti. Et laudade all olid laiad palgid, siis Mees otsustas näidata kui kartmatu ja vapper MEES ta ikka on ja läks mööda palki jalutama. Eks katusest hoidis kinni, nii et alla kukkumist polnud karta, ja pealegi all oli päris kobe liivahunnik, nii et otsest ohtu ju nagu polnudki. Aga ei märganud teine, et palgi seest vahtis välja üks kole nael. Seega taas nael jalas (ja mees ikka kindlalt palgi küljes kinni, et alla ei kukuks..)! Ja seekord läks suur roostes nael ikka oma 1,5 cm jala sisse. Et tööd hakkasidki juba ühelepoole saama, pakkisime ennast sisse, koristasime jäljed ja võtsime suuna 15 km kauguseleViljandi Haigla poole. Läksin siis ise esmalt küsima, et kui ruttu ühe teetanuse süsti kätte saaks, et meil vaja veel õhtuks laevale jõuda. Lubasid kohe ära teha. Ja 15 minuti pärast olimegi rõõmsalt lapitud jalatalla ja süstitud käega autos tagasi. Me oleme ikka väga rahul olnud Viljandi kiirabihaiglaga, aasta tagasi käisime vist isegi kaks korda ja siis ka polnud vaja kaua oodata. Ja visiidi tasu vaid 3, 25 eurot!!! Soomes maksan ikka iga perearsti visiidi eest vähemalt 12 eurot...
                                                                                        ***
Kuten edellisestä postauksesta jo selvisikin, niin oli meillä aika levätä ja leikkiäkin. Jotkut leikkivät jopa töitä tehdessään. Sitä en voi suositellä kenellekään, tai no, jos on ehdottomasti kauhia tarve päästä tutustumaan lähimpään läääkärinpäivystykseen, niin silloin kyllä.. Mies ja 13v poikani repivät tiistain aamupäivällä lautoja irti ladon välikatosta. Ja lautojen alla oli komeat hirret. Mies päätti näyttää, miten rohkea ja peloton hän onkaan ja lähti pitkin hirttä kävelemään. Katosta sai tukea ja alhaalla oli iso hiekkakasa, joten aika vaaratonta touhua.. Mutta hirrestä törröttikin komea ruostunut naula, ja sitä Mies ei huomannut..  Joten taas naula jalassa (varmisti kait, ettei varmasti tipu..)! Ja tälläkertaa noin 1,5cm jalan sisällä. Että oltiinkin jo saatu hommat aika pitkälti valmiiksi, pakattiin tavarat, siivottiin jäljet ja lähettiin ajamaan 15 km päähään Viljandin Sairaalan Päivystykseen. Kävin ensin itse selvittelemässä, että kuinka kauan meillä menisi, että saisimme kaiken varalta jäykkäkouristusrokotuksen, kun piti ehtiä illaksi vielä Tallinnaan laivalle. Lupasivat hoitaa asian heti. Ja 15 minuuutia myöhemmin istuttiin taas autossa jalka hoidettuna ja piikki käsivarressa. Ja käyntimaksu 3, 25 euroa!! Harmi, ettei se sairaala ole hieman lähempänä Vantaata...








 Sellist tööd olid tegemas..

***
Sellaista työtä olivat tekemässä..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti