Hea mees kes lubab - mainisin eelmises jutus, et õhtul jätkan, aga nüüd juba hommik käes... Aga nüud korstende kallale! Laupäeval teatas korstnapühkija, et pühapäeva õhtul kusagil 17-18 paiku tuleb teeb töö ära. Meie olime kelle neljast juba kenasti maja juures ja ootasime. Kell oli juba kuus läbi, kui ikka veel ootasime. Siis tuli mõte, et nüüd on midagi valesti. Muidugi oli valesti! Minu telefon oli jäänud hommikul vanaema juurde, Valgamaale, meie majast pea 70 km kaugusele... Eks väike kahtluseuss kippus ka südamesse tulema, et äkki poiss ajaski jura, võttis 20 eurot ja kadus... Aga ma ikka tahan uskuda, et inimesed on head ja ausad. Kui siis õhtul hiljem oma telefoni, mis oli päeva jooksul jõudnud liikuvate sugulaste abiga märksa lähemale, kätte sain, märkasin, et korstnapühkijapoiss oligi proovinud paar korda helistada. Üks kõne ja asi selge, meile kõigile võib ette tulla ootamatuid olukordi! Esmaspäeva hommikul 8.00 oli poiss meie värava taga ja asus korstna, tahmaluukide ja soemüüri kallale. Korstent oli vahel ikka puhastatud, aga korstnajalg oli ikka jubedalt tahma täis - seda sai sealt ikka mitu-mitu head ämbritäit! Muidu oli korsten heas korras ja korralikult tehtud, niin nagu pliit ja ahigi. Ahjust oli küll luugipealt paar kivi lahti ja meil ei soovitatud sinna tuld alla panna enne kui see asi korda tehtud (saladuse katte all pean tunnistama, et olime varem seal ikka mitu korda tuld teinud..). Hiljem päeval mööda sõites jättis (olime ise siis just Suure-Jaanis) poiss kokkulepitult õue lauale ka kviitungi tehtud töö kohta ja selle kohta, mis veel vaja korda teha. Sauna korstna oli poiss tõdenud puhtaks juba laupäeval. Saunas ongi rohkem tööd pottsepale.
***
Lupasin kirjoittaa jatkoa illalla, mutta nyt ollaankin jo aamussa. Nyt kuitenkin savupiippujen kimppuun. Nuohooja lupasi sunnuntaiiltana 17-18 maissa hoitaa piiput yms puhtaaksi. Oltiin ajoissa paikan päällä, mutta ketään ei näkynyt. Joskus 18 jälkeen alkoi tuntumaan, että kaikki ei ole nyt kohdallaan. No eipä ollutaan! Minun kännykkäni oli unohtunut aamulla noin 70 km päähän mummoni luokse.. Täytyy myöntää, että siitä huolimatta hiipii sisälleni myös pieni pelko, että oliko kaveri nyt hieman huijannut meitä, että otti 20 euroa ja häipyi.. Myöhemmin illalla, kun sain puhelimeni kouraan, huomasin, että kaveri oli yrittänyt soittaa muutaman kerran. Ei muuta kuin soitto takaisin ja asia selvisi - odottamattomia asioita tapahtuu meille kaikille. Maanantaina aamu kahdeksalta oli Nuohojapoika pihallamme ja ryhtyi hommiin. Talon piippua oli ilmeisesti säännöllisesti putsattu, mutta piipunjalkaa oli täynnä nokea - sitä kannettiin ulos monen monta ämpärillista. Muuten saivat tulisijat kiitosta hyvästä kunnosta ja siitä, että on joskus kunnolla tehtyjä. Ainoa ongelma oli ison uunin uuniluukun päällä - sieltä pari kiveä pikkasen irti - joten uuni käyttökieltoon kunnes asia korjattu. Myöhemmin iltapäivällä, kun me itse oltiin Suure- Jaanissa syömässä, kävi nuohooja ohimennessä jättämässä pihalle pöydälle myös kuitin tehdystä työstä ja listan tehtävistä korjaustoimeenpideistä. Saunan savupiipun oli hän siistiksi todennut jo lauantaina, siellä sitten onkin hieman enemmän töitä muurarille.
Paar pilti veel, selle teema alla küll ei kuulu, aga muidu sobib meie Pesa remontimise teema alla küll. Ja vähemalt üks inimene on juba maininud, et pane oma isast ka pilti :) Ma nüüd temalt luba ei küsi ja panengi ja loodan, et isa ei pahanda ;) Pildid eelmisest suvest
***
Vielä pari kuvaa, ei kyllä ihan savupiippu-aiheeseen sovi, mutta muuten passaa hyvin laittaa tähän mökin remppablogiin. Ja onhan yksi henkilö jo kuulemma pyytänyt kuva isästänikin, joten, tästä tulee :) En nyt kysy isältäni lupia ja toivon ettei ei hän pane pahakseen ;) Kuvat viime kesältä.
Täna isa ja noorem minu kahest vennast (ja ilmselt õde kah) silkavad joosta ümber Viljandi järve - toredat päeva teile kõigile sinna Viljandisse!
***
Tänään isäni ja nuorempi pikkuveljeistäni (ehkä myös pikkusiskokin) juoksevat 12 km lenkin Viljandin järven ympäri. Se on vanhin perinteinen juoksutapahtuma Virossa, saanut alkuunsa jo 1928. Ja aina juostaan toukokuun ensimmäisenä päivänä. Kaunista päivää kaikille juoksijoille ja kannustajille!
***
Vielä pari kuvaa, ei kyllä ihan savupiippu-aiheeseen sovi, mutta muuten passaa hyvin laittaa tähän mökin remppablogiin. Ja onhan yksi henkilö jo kuulemma pyytänyt kuva isästänikin, joten, tästä tulee :) En nyt kysy isältäni lupia ja toivon ettei ei hän pane pahakseen ;) Kuvat viime kesältä.
***
Tänään isäni ja nuorempi pikkuveljeistäni (ehkä myös pikkusiskokin) juoksevat 12 km lenkin Viljandin järven ympäri. Se on vanhin perinteinen juoksutapahtuma Virossa, saanut alkuunsa jo 1928. Ja aina juostaan toukokuun ensimmäisenä päivänä. Kaunista päivää kaikille juoksijoille ja kannustajille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti