Kuigi lapsena suved maal vanaema juures veetsin ja mingil määral maatöödega ka ikka tegemises olin, olen siiski vaid linnaloom. See lööb vahel mõtlemises ja asjadest arusaamises välja. Aga pisut olen juba õppinud ka. Nimelt suu kinnihoidmist ja teiste kuulamist (vähemal mõnikord olen selles asjas õnnestunud..). Olin vaäga väga rahul meie Pesa asukohaga ja sellega, et aiaäärest minev tee oli nii kõva ja tihedaks sõidetud, et praktiliselt ei tolmanud kui autod ja muud masinad mööda sõitsid. Suur aga oli minu ehmatus, kui ühel päeval Suure-Jaanist söömast tulles nägin meie tee peale roomavat suurt ja kollast teehööveldamis masinat. NO hööveldas tee ikka nii ära, et kui juba naabri kass majast mööda kõndis oli tolmujuga üleval ja lendamas meie hoovi peale. Krigistasin vaikselt hambaid (oli see nüüd teetolm või krohvitolm seal hammaste vahel, mine ja võta kinni..) ja arvutasin peas, et palju õige maksaks 100 m teejupile asfalti panemine... Ja loomulikult ei piirdunud majast möödujad naabri kassiga, eks seal sõidavad naabrid ka autode, traktorite, mopeedide ja jalgratastega. Nii et parajalt tolmused olime... Õhtuks olin siiski juba maha rahunenud. Pesin toas lage ja Mees "tegutses" (sellest lähemalt pisut hiljem) õues. Äkki hakkas kostma jutuhääli. Ja kuna Mehel pole olnud kombeks omaette juttu ajada ja olin varem Mehele lubanud, et lähen talle appi, kui naabrid juttu tulevad tegema (ta meil veel eesti keelt eriti ei räägi), siis hüppasin aknast välja ja läksin vaatama, kes seekord aia taga peatunud on. Naabrimees oli. Teda polnudki varem kohanud. Rääkisime siis pikalt laialt maast ja ilmast ja mingil hetkel viskasin õhku lause, et täna siis käidi teed hööveldamas... Õnneks ma rohkem midagi ei öelnud ja olin hetke vait. JAA, ütles naabrimees, on ikka kuradima hea, et käivad teed lükkamas, juba ootasingi, et millal nad tulevad... Ööh... eks ta tõsi ole, kui ei lükata, tulevad tasapisi koledad augud tee sisse, mis lõhuvad masinaid, sääreluid jne. Aga ma ikka salaja loodan, et kui naabrimehe maja ei oleks teest nii palju kaugemal, siis äkki tema ka väga ei armastaks teehöövleid!
***
Vaikka elämä maalla ei olekaan minulle ihan vierasta, olen kuitenkin kaupunkilainen. Huomaan sen joskus ajattelutavastani ja siitä miten ymmärrän joitakin eteen tulevia asioita. Olen kuitenkin vuosien varrella jotain oppinut. Esimerkiksi pitämään joskus suuni kiinni (välillä jopa onnistunkin siinä). Nyt tulee esimerkkitapaus. Olin tosi tyytyväinen meidän mökin sijaintiin ja siiheen, että talvellä hieman epäilyksiä herättänyt talon vierestä menevä hiekkatie osoittautui keväällä ihanan kovaksi ja pölyämättömäksi. Edes traktorit eivät saaneet pölypilveä aikaiseksi. Suuri oli sitten minun järkytys, kuin yhtenä päivänä Suure-Jaanista syömästä tultaessamme huomasin, että meidän tielle on ajamassa iso keltainen tiekarhu. NO, sen jäkeen oli tilanne se, että kuin naapurin kissa käveli talon ohi, oli pölypilvi takana ja tunkemassa meidän pihalle. Narskuttelin hiljaa hampaita (olisko sen nyt tienpölyä vai rappauksenpurku pölyä mikä siellä hampaiden välissä narskui..) ja laskin päässäni, että mitä maksaisi asfaltin laittaminen 100 m tienpätkälle., kun eivät ohikulkijoiksi ole pelkästään naapureiden kissat - autoja, traktoreita, mopoja ja polkupyöriäkin siellä jonkunverran näkyy. Illaksi kuitenkin olin jo rauhoittunut. Pesin sisällä sisäkattoa ja Mies "aherteli" (siitä myöhemmin) ulkona. Yhtäkkiä kuului pihalta puhetta. Että Miehellä ei yleensä ole tapana ittekseen höpötellä, niin ounastelin, että joku naapuri on tullut häntä jututtamaan. Olin Miehelle luvannut, että näissä tilanteissa riennan heti avuksi, kun hänen viron kielen taito on hieman kyseenalainen. Joten ikkunasta ulos ja tilanne haltuun. Selvisi, että naapurin isäntä siellä tuli pyörällä ohi ajaessaan tekemään tuttavuutta. Juteltiin sitten niitä-näitä ja parannettiin maailmaa. JOssain vaiheessa heitin ilmaan lausahduksen, että tänään kävi sitten tiekarhu! Onneksi tajusin sen jälkeen olla hetken hiljaa.. JUU, sanoi naapuri, on kyllä hyvä juttu!, Että hän jo odottikin että milloin se tulee!
Uups.. niinhän se on - jos ei tietä tasoitettaisi, niin äkkiä sinne ikäviä kuoppia tulisi, jotka sitten katkoo koneita ja koipia. Mutta mä edelleen hiljaa uskon, että jos naapuri-isännän talo ei olisi niin paljon kauempana tietä, niin ehkä hänkään ei tykkäisi tiekarhuista niin paljon.
Jah, et mis see Mees siis seal väljas "tegutses". Suurema osa ajast pani kokku ja uuris oma uut mänguasja, mille kasutamise minagi pean selgeks õppima, sest sellest tuleb suvel üks minu tähtsamatest töövahenditest :
***
Niin, että mitä se Mies siellä ulkona "aherteli". Isomman osan ajasta kasasi ja tutkii oma uutta lelua. Tämän käyttö minunkin kyllä pitäisi oppia, koska siitä tulee kesällä yksi minun tärkeimmistä työkaluista:
Aga just siis, seisis Mees tee lähedal ümberkukkumas oleva aia ääres, kuulas külalt kostvaid õhtuseid hääli ja luges kokku taevasse juba süttinud tähti. Ja ei märganud üldse, et naabrimees tuleb jalgrattaga. Eks siis tuli Mehele tunne, et teda on laisklemiselt tabatud ja et jätta endast ikka ontlik mulje hakkas esimese kätte juhtunud teibaga kokkukukkumas olevat aeda tugema - et meil igatahes õhtul (umbes 22.30) ei puhata ja romantilised ka üldse ei olda :P
***
Mutta just silloin oli Mies seisoskelemassa tien ääressä kaatumassa olevan aidan takana ja kuuntelemassa kylältä kuuluvia illan ääniä ja laskemassa taivaalle jo syttyneitä tähtiä. Eikä huomannut ollenkaan, että naapuri tuli polkupyörällä tietä pitkin. Joten mies koki tulleensa yllätetyksi lorvailulta ja ettei häntä ihan kelvottomaksi pidettäisi alkoi ensimmäisellä käteen osuneella tolpalla tukemaan kaatumassa olevaa aitaa - että ei täällä mitään iltaisin (noin 22.30) levätä ja olla romanttisia :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti